Että tällänen tiukka dietti....

Lahjuksia

Katsokaapas mitä herran Pupu toi minulle eilen tuliaisiksi. Oli kuulema ostettava kerran halvalla sai.

Kyllä toi 50kg  nousee maasta vyötärönkohdalle mutta ei yhtään ylemmäs.
Tänään punttipäivä niin pääsee painoja nostelemaan.

Ja jumppakuminauhat. Ne minä pyysin tuomaan.

      t: Pupu

Vaikea valinta.

Nyt oli vaikea ilta. Vanha elämä ja huonot tavat houkuttelivat uskomattoman paljon puoleensa.
Kiikkustuolissa kirja ja levysuklaata.   Voi luoja kun se houkutteli puoleensa.
Mutta suklaa ei nyt muutenkaan ole sopiva iltapala ja punttitreeni oli tekemättä.

Valinta oli vaikea ja vaati HerraPupulta henkistä persiillepotkimista.
Mutta tein punttitreenin minkä jälkeen luin terveellisen iltapalan kanssa kirjaa. Herra Pupu söi suklaat.

      t:Pupu

Kadonneita senttejä Pupulla.

Meidän on tarkoitus ollut kokoviikon ottaa minusta mitat. Jotta on sitten kahdeksan, nyt seitsämän viikon jälkeen jotain mihin verrata. Mutta kokoajan se on jäänyt. Eilen sitten löytyi vahingossa toukokuussa otetut mitat ja sen innostamana mieheni otti minusta uudet mitat.
Seuraavat sitten tämän haasteen jälkeen.

ja Wau, mä olin ihan varma ettei senttejä ole kadonnut sillä kesä on mennyt vähän miten on. Kiloja pudonnut hyvin maltillisesti. Mutta yllätys yllätys senttejä olikin lähtenyt.
Mie nyt tälleen nimettömänä julkisesti julkaisen ne teidän kauhisteltavaksi.


                               25.5.2014           17.8.2014

Nilkka                     24cm                   23cm                          -1
Pohje                      37,5                      36,5                            -1
Reisi                        56                         54,5                          -1,5

Lantio                    100                         94                            -6
Maha navankohalta 92,5                      90                             -2,5       (tämä onkin sitten suurin ongelma alueeni)

Vyötärö                   85                        78,5                           -6.5    (vyötärölihavuus selätetty)

Rintojen alta           75                    75                                    +-   tästä ei kyllä enää ole montaa milliä mahdollista ottaa

Rintojen päältä         91                    89,5                     -1,5    (voi mun tissi parkana)

Hauis                     29                      28                           -1





Mie olen tyytyväinen.

Vatsa on edelleen ja tulee varmasti aina olemaankin se suurin ongelmaaluueni. Sille ei mitään voi ja sen kanssa on vain taisteltava.

Vyötärö, vitsit mie olen onnellinen. Vyötärö on vihdoinkin alle 80 ja sen kansantappaja ja kaikkien tautien aiheuttaja on selätetty. Mä en ole enää vyötärölihana.       Vaikka ei kyllä näytä siltä.....

Rintojen alta taisi kilot lähteä ensimmäisenä sillä siellä alkaa olla kylkiluut ekana vastasaa joten enää voi puhua milleistä, ei senteistä.

Ja tissit vaan kutistuuu.    Mitenköhän niiden reppanoiden käy kun pienin pupun poikanen ottaa tissiä enää kerran päivässä ja sekin on tarkoitus nyt lopettaa.   Saan varmaan ne kuuluisat ajokoiran korvat.




                                t: Pupu Porkkana taas pikkaisen pienempänä.

Viikko 1

Ensimmäinem viikko haastetta takana. Ei mennyt ihan niinkuin suunnittelin.

Paino laski 900g ja puntari näytti tänäaamuna 62.3kg. Mihin olen kyllä erittäin tyytyväinen. Olisikohan tämä jumi lähtenyt vihdoinkin laskuun.

Kaikenkaikkiaan viikko sujui hyvin.

Kuntoilu 2lepopäivää,3punttitreeniä 1 intervalli ja 1 aerobinen.
Tuntuu hyvältä. Punttitreeni vaatii vielä vähän opettelua koska se on uutta minulle. Ja aerobinen,eli crossarilenkki tuntuu todelta vähän koska aikaisemmin teki lähes yksinomaan sitä

Mutta uskon että uudet harjoitteet vain tekevät minulle hyvää.

Omat haasteensa kuntoiluun toi Herra Pupun pitkät työpäivät. Eli kuntoilut piti ajoittaa lasten kanssa touhuamiseen. Ja kotityöt toki edelleen hoidettava.

Mutta nyt on onneksi se iso projekti töissä tehty ja paluu sielläkin normaaliarkeen. Mikä tarkoittaa että HerraPupu kotiutuu taas ajoissa ja minä saan illalla lapsivapaata aikaa. Eli pääsen kuntoilemaan rauhassa ja keskittymään vai  siihen mitä teen. Ei tarvitse tehdä montaa asiaa yhtäaikaa.

Syömiset. En voi sanoa olevani täysin tyytyväinen. Vähän on tämä viikko mennyt säätäessä ja opetellessa sitä. Mutta 90% se on ollut hyvä. Nuo loput 10% jos saisi tälläviikolla kohdilleen.

Mun on pakko tehdä niin sillä muuten syytän itseäni. Jos tulee jumiviikko (mikä on kyllä ihan normaalia) enkä ole syönyt ihan oikein niin omatunto kolkuttaa että miksi söit kaksi leipäpalaa tai ne pähkinät. Tyhmää,kyllä mutta tälläinen minä olen.

Kaikenkaikkiaan olen kyllä tyytyväinen viikkoon. Olo on hyvä. Maha ollut täysi. Liikunnasta olen saanut hyvän olon ja lihaksissa tuntuu sellaista hyvää kipua. Ei varsinaisesti satu mutta tuntee tehneensä jotain.
Aerobista ehkä kaipaisin vähän lisää. Uskaltaisinkohan johonkin päivän punttitreeniin lisätä vähän pidemmän lämmittelyn.   Hmm... voisi kokeilla. Jättää sen sitten pois jos tuntuu liialta.

Hyvä olo. Innolla käyn uuteen viikkoon haasteessani.
Ensimmäinen viikko näytti mihin pystyn,sekä syömisessä että liikunnassa. Ja missä tarvitsen lisä harjoitusta ja missä voin vaatia itseltäni enemmän.

Innolla siis seuraavaan viikkoon.

                    t: Pupu Porkkana

Ahdistusta.

Ei minua juuri nyt ahdista. Olo on hyvä. Huikea onnistumisen fiilis eilisestä punnerruksista saa edelleen hymyn kasvoille.

Ensimmäinen viikko uutta treeniohjelmaa ja ruokavaliota alkaa olla takana ja olo hyvä. Jatketaan samalla linjalla.

Lepopäivä ja hetki omaa rauhaa tee kupposen kanssa. Niin ajattelin kirjoitella ahdistuksesta.

Miten sitä ei osaa olla tyytyväinen ja nauttia vain. Olla ylpeä omista saavutuksistaan.

Olen laihtunut nyt n.17kg   ja oikeasti. Sen eteen olen tehnyt työtä. Olen joutunut kieltytymään,haastamaan itseni ja vaatinut itseltäni huikeita asioita. Ja minä olen pystynyt siihen kaikkeen. Minä olen tehnyt sen. Minun pitäisi olla ylpeä.
Enää 2kg pois niin olen normaalipainoinen.

Mutta sitten,tuttu kehuskelee facebuukissa olevansa 47kg myös raskauksien jälkeen. Ei ole joutunut töitä tekemään sen eteen.
Omaa vain hyvät geenit.

Ja mitä tapahtuu. Minulle iskee kateus ja se hemmetin ahdistus. Läski olo. Häpeä siitä että meni lihoamaan.
Jopa häpeä siitä että vatsani on leikattu 6 kertaa enkä sen takia tule ikinä saavuttamaan täydellistä litteää vatsaa.

Ja eihän minun tarvitsekkaan. Arvet kertovat eletystä elämästä.

Miksi minä tunnen ahdistusta siitä että tällä tuttavalla on käynyt tuuri? Miksi minun pitäisi hävetä sitä että teen töitä kroppani eteen ja tämän tuttavani ei tarvitse?

Ei miksikään. Minun pitäisi sanoa että hienoa,ole onnellinen. Ja olla ylpeä siitä mitä itse olen saavuttanut,ja tulen saavuttamaan vielä lisää.

Miksi pitää aina verrata itseään muihin.
Miksei voi vain olla tyytyväinen ja ylpeä.

Niinkuin nämä punnerruksetkin. Varmasti moni pitää itsestään selvänä punnertamista. Ja naureskelee ajatukselle 3x12 sarjasta pitäen sitä todella helppona.

Minä taas koen onnistumisen riemua tästä. Sain kasvatettua lihaksiani ja voimiani. Minä oikeasti tein sen.

Ehkä siksi en ole täällä paljastanut kuka olen. Olen kertonut asiasta vain miehelleni ja Oravalle.

En halunnut tuntea niitä paineita ja sitä arvostelua. Kun kukaan ei tiedä voi onnistua, tai epäonnistua vain itselleen.

Toki tässä painonpudotessa ihmiset ovat huomanneet sen kertomattakin. Sille en voi mitään.
Mutta en julkaise treenikuvia facessa tai mainosta lenkillä käyntiä.
Kyllä tämä vähän tuppaa olemaan minun oma pikkusalaisuuteni joka ei kuitenkaan salassa pysy.

Pitäisi kyetä jättämään häpeä ja ahdistuneisuus.
Olla ylpeä ja tehdä vain itseään varten.

     t: Pupu

P.s   Nämä kaikki ovat sitten vain omia päänsisäisiä juttujani. Ei tuttavani kommentoinut minulle mitään vaan toisen kaverinsa kanssa aihetta sivusit. Sama juttu punnerruksissa. Kuvittelen ettei saavutustani arvosta kukaan muu kuin minä. Eikä periaatteessa tarvitsekkaan.
Mutta kukaan ei ole arvostellut minua muukuin minä itse. Pää ei pysy mukana muutoksessa ja näkee edelleen sen ylipainoisen ja laiskan ihmisen.

Punnerruksia

Pieni voitto tässä projektissa saavutettu.

Tammikuussa en saanut yhtään miestenpunnerrusta tehtyä. Kädet tärisivät enkä vain saanut liikutettua itseäni.

Jossainvaiheessa elämääni tuli mukaan kevyet lihaskuntoharjoitukset.
Aloin tekemään tyttöjen punnerruksia.
Paino laski.
Huomasin että jaksan pari miesten punnerrusta.
Määrä kasvoi.

Jossainvaiheessa päätin että joku päivä teen sen perinteisen sarjan 3x12 miesten punnerrusta.
Ajatus oli todella kaukainen.

Mutta tänään se päivä koitti. Sarja meni irvestellen mutta puhtaaksi.

Tää onnistumisen fiilis on aivan huikea. Antaa uskoa ja luottamusta itseensä.

Minä pystyin siihen. Kukaan ei olisi varmaan uskonut tätä. Minä en ainakaan.

            t: Pupu